Viikon 32/2008 greyhound
Blue Eyed Bree, "Bree"
(Kansil O Kee – Countrywide Vin), valkosininen narttu s. 10/2006
Omistaja & treenari Kai ”Kaitsu” Vavuli & Teija Lehtoranta.
Kasvattaja kennel Beevale.
Ennätysmäärä narttuja osallistui Turun Metsämäessä Royal Canin OAKS –kilpailun alkueriin 495 metrin matkalla. Karsinta oli tyly, vain lähtövoittajat kuudesta lähdöstä ja 31 nartusta finaaliin. Urosten vastaavaan kisaan osallistui vain 12 greyhoundia, joten tyttöenergialla mennään tällä kertaa.
Valitsin Viikon Greyhoundiksi upeasti voittoon taistelleen nuoren Breen, joka on omistajansa ensimmäinen grey ja juoksee kuopuksena elämänsä ensimmäisessä finaalissa ensi sunnuntaina. Muut narttufinalistit ovat kokeneiden konkareiden urheilijakoiria.
Bree ja Kaitsu, OAKS-finaalipaikka voitolla.
Miltä tuntuu ihan tuoreeltaan, kun ensimmäiseksi greyhoundiksesi osui koira, joka näin kovassa kisassa juoksi finaaliin narttujen neljänneksi nopeimmalla ajalla 30.31?
”Onhan tuo jännä juttu”, tuumaa Breen isäntä Kaitsu kahvikupposen ääressä. ”Meillä mietittiin pitkään greyn hankintaa, ja kun työkuvioni helpottuivat, päätettiin hankkia minulle harrastuskaveri. Lopulta pitkäaikainen haave toteutui ja meille muutti vuodenvaihteessa 2007 greyhoundin pentu.”
Koirista sinänsä Kaitsun perheessä on kokemusta, sillä Teija kasvattaa lyhytkarvaisia collieita. Kun päätös greystä oli tehty, valinta olikin Kaitsun mukaan vaikeampi juttu.
Miten löysit Breen? Ja miten tulit valinneeksi juuri nartun ensimmäiseksi greyhoundiksesi?
”Bree löytyi itse asiassa netissä nähdyn kuvan perusteella, niin yllättävältä kuin se kuulostaakin. Näimme Breen kuvan jossain nettikeskustelussa, ja hetken pohdittuamme lähdimme sitä katsomaan”, Kaitsu kertoo.
”Etsimme laumaamme rauhallista koiraa, jonka kanssa voin harrastaa racingia. Bree oli jo silloin luonteeltaan rauhallisempi kuin muu pentue, mikä varmaan vaikutti jollain tavalla valintaan. Uskoimme pentueen sukutauluun siinä määrin, että päätimme ottaa Breen. Ja narttu oli luonnollinen valinta, kun kotona on kolme narttua ennestään. Uroksen ottaminen narttulaumaan aiheuttaisi liikaa säätämistä juoksujen aikaan.”
Teijan ja Kaitsun laumaan kuuluu nyt Breen lisäksi kaksi lyhytkarvaista ja yksi border-collie -sekoitus. Bortsu Oona on jo eläkkeellä hienon agilityuran, tokon ja raunioharrastusten jälkeen. Lyhytkarvaiset, Leena Suipponen (Calibra's Drop of Honey) ja tyttärensä Jaana Suipponen, (Koiruuksien Typy On Tähti), harrastavat näyttelyitä, agilityä ja tokoa Teijan kanssa.
Miten Breen yhteiselo on sujunut collie-kavereiden kanssa?
”Bree sopeutuu mihin tahansa laumaan, yltiösosiaalinen tapaus. Eli hienosti on mennyt. Leenalle ja erityisesti nuorelle Jaanalle kuuluu kyllä iso kiitos Breen treenauksesta. Tytöt ovat loistavasti juoksuttaneet Breetä ympäri tonttia, eikä epätoivoinen paimennustehtävä tunnu niitä haittaavan”, Kaitsu naurahtaa. ”Niin ja Teija on muuten vienyt Breenkin muutamiin näyttelyihin.”
Ensimmäinen greyhoundisi on väläyttänyt kykyjään ja voitontahtoaan. Mistä olet saanut opastusta ensimmäisesi kanssa? Kasvattajan osuus ehkä on merkittävä?
”Kyllä kasvattajan neuvojen osuus on kiistaton Breen treenauksessa. Siitä kiitokset Kiviojan Riikalle ja Kinnusen Karille, että ovat jaksaneet opastaa meitä ja muistuttaa missä vaiheessa on syytä siirtyä mihinkin vaiheeseen. Myös kokemusten vaihto Breen sisarusten omistajien kanssa on ollut aktiivista. Olemme varmasti kaikki saaneet vinkkejä omaan treeniin. Monilta muiltakin greyharrastajilta ollaan saatu arvokkaita vinkkejä, esimerkiksi Vuorelan Lotalta, joka on Breetä kisojen välissä ansiokkaasti hieronut”, Kaitsu kertoo.
Bree siirtyi rohkeasti keulaan neloskaarteessa.
Miten olette valmistautuneet Breen kauteen? Oliko Bree aikanaan helppo ratakouluttaa? Oliko jollakin alueella ylitettäviä ongelmia?
”Ensimmäisen vuoden Bree meni metsälenkkiä muiden mukana. Rättileikkiä otettiin jonkin verran ja tassuvieheellä ruokittiin viettiä. Muutaman kerran käytiin Hyvinkäällä tutustumassa ratavieheeseen ja syksyllä mentiin ensimmäiset kerrat kopista vieheen perään. Otalampi on myös tullut tutuksi. Viime talvena vietti loksahti lopullisesti kohdalleen, kun neiti livahti muutaman kerran elävän vieheen perään metsälenkeillä. Aika helpolla ollaan kuitenkin päästy.”
”Oma aidattu piha on ollut meillä avuksi, siinä Bree saa olla paljon vapaana ja ottaa omaehtoisia treenejä silloin kun mieli tekee.”
”Tämän vuoden keväällä vahvistettiin viettiä ja kuntopohjaa vedoilla. Kävimme myös Hyvinkäällä ja Tampereella harjoittelemassa rataa suhteellisen säännöllisesti. Keväällä treeniä hieman sotki helmikuun lopulla tullut ensimmäinen juoksu. Valeraskaus oli kuitenkin suhteellisen huomaamaton, ja kunto saatiin hyvin ylös kesäkuuksi”, Kaitsu toteaa. ”Olisin muuten erittäin tyytyväinen, jos kiima vakiintuisi tuohon ajankohtaan, eikä neiti keksisi ottaa mallia collieista, joiden juoksu on noin kuuden kuukauden välein.”
Tyttö juoksi ryhmäkoejuoksut kesäkuussa Tampereella lupaavasti kakkossijoilla ja uran ensimmäinen startti oli EGU Open –karsinta. Toinen startti johti OAKS alkuerävoittoon ja finaalipaikkaan. Millä mielin lähdet ensimmäisen greyhoundisi kanssa sen uran ensimmäiseen finaaliin ja kolmanteen starttiin?
”Bree antoi myrskyvaroitusta jo EGU-open karsinnassa, kun jäi vain neljän sadasosan päähän finaalipaikasta. Lähimmäksi finaalia päässyt narttu. Enkä kyllä olisi pettynyt, vaikka Bree olisi OAKS-alkuerässä kakkonenkin ollut.”
”Tähän asti kisaaminen on ollut meillä hyvinkin rentoa, kun odotukset ovat olleet lähinnä hyvässä suorituksessa ja kokemuksen kartuttamisessa. En ole odottanut liikoja nuorelta koiralta, katse on enemmän ensi kauteen. Nyt kun näyttää siltä, että jalka liikkuu hyvin, odotuksetkin tietysti kasvavat”, Kaitsu innostuu. ”Ehkä ensi sunnuntaina jo sitten jännittää enemmän. Bree on kuitenkin finaalissa tosi kovassa seurassa, joten treenarin lenkkarit on hyvä pitää maassa. Urheilutermein ’katsotaan mihin vauhti riittää’."
Bree täyttää vasta lokakuussa kaksi, onko sinulle jo syttynyt mahdollisia haaveita tai tavoitteita lupaavalle nuorelle tytölle? Jos niin mitä? Mihin kisaan OAKS:n jälkeen?
”Odotukset ja haaveet ensimmäiseltä kaudelta ovat täyttyneet jo hienosti, joten tästä eteenpäin kaikki on plussaa. Junior Derbyyn mennään näillä näkymin ottamaan mittaa ikätovereista. Pidemmälle haaveita ei vielä tässä vaiheessa ole rakennettu, toivottavasti ura jatkuu nousujohteisena ensi kaudellakin.”
Millaisella ruokavaliolla tyttö kulkee?
”Tyttö syö pääasiassa lihaa kananmunalla ja kermaviilillä höystettynä, ja sen lisäksi vähän nappulaa aamiaismuroina. Lisäravinteina on annettu Nutri-Sciencen tuotteita. Mitään kiveen hakattua ruokalajia ei ole, vaan tarjonta vaihtelee säännöllisen epäsäännöllisesti.”
Pikku-Breen herkkuhetki, veljelle ei jätetä
Mikä sinusta on parasta Breessä? Kerro hieman myös luonteesta. Onko jotenkin persoona?
”Bree on ihan paras”, Kaitsu suitsuttaa. ”Olemme olleet tosi yllättyneitä kuinka rauhallinen otus se voi kotona olla. Tulee kaikkien kanssa toimeen, myös lasten ja muiden koirien. Haukahdukset on olleet ehkä yhden käden sormissa. Ruoka-aikaan ilmoittelee sitten kyllä, että isäntä voisi pikku hiljaa alkaa kokkailemaan.”
”Meillä on välillä Teijan kanssa kisaa siitä kumpi saa kävelyttää Breetä, kun se menee niin rauhallisesti remmissä. Aina ei välttämättä edes huomaa sen olevan mukana. Mutta sitten kun ollaan tositoimissa, kasvaa neiti monta senttiä korkeutta. Äärimmäisen kiltti koira.”
Kun Breen kautta mietit, veikö greyhound racing jo koko käden?
”Ei se ihan koko kättä ole vielä vienyt, mutta tämä on mukavaa ja koukuttavaa hommaa. Olen koettanut itse urheilla koko ikäni, joten kilpaileminen on sitä kautta verissä. Ja kuten kaikki tietävät, menestys ruokkii kilpailuviettiä”, Kaitsu vinkkaa.
Miltä tuntuu remminpäässä, kun Bree on Viikon Greyhound?
”Pollealta. Onhan se hienoa, että ensimmäinen koira noteerataan ensimmäisellä kaudellaan tällä tavoin.”
"Lippis" edessä, elämä edessä.
Toimitti: Mirja Piranta
Kuvat: Kari Kinnunen
