Bobbie Burns
(Hasty Henry-Quite Capable)
s. 10/2007, uros, valkobrindle
omistaja & kasvattaja: Kennel Run-Up Reija ja Jouni Kiiski

”Lucky”

 

Kauden päättävä klassikkokilpailu Vetman Turku Classic on ohi ja 2009 voittajaksi juoksi nuori Bobbie Burns  "Lucky".  Kisa oli todella tiukka maalisuoralle asti, jossa kirsunsa ensimmäisenä maalilinjan yli venytti tämä upea nuorukainen.

1. Todella mahtavan ja viisaan juoksun Bobbie Burns "Lucky" teki finaalissa, maalisuoralla ohi ja voittoon. Lucky jatkaa äitinsä tassun jäljissä stayer matkoilla. Millaiset oli tunnelmat kopin takana?
Jaa-aa, meitä nauratti. Haastattelutilanne esittelyssä meni vähän reisille kun mikki ei toiminut, joten kaikkihan me hihiteltiin. Oli jotenkin ihmeen rento olo, finaalipaikat veljeksille oli jo niin iso voitto. Keli oli kaunis ja viimeinen kisapäivä menossa. Kun Niemen Jouni haastatteli, saattoi vain sanoa että tämä on hieno homma; äidiltä pojille, Quite Capable "Lucy" voitti Turku Classicin 2003. Viime vuonna isosisko Wild Cherrie "Fifi" oli finaalissa toinen ja sen kanssa oli tänä vuonna tähtäimessä voitto. Haaveen pilasi kiima ja pitkä nielutulehdus, sikäli tämä oli mitä hienoin korvaus. Kun ajatellaan vielä että kyseessä on alkueräpäivänä vasta kaksi vuotta täyttäneet urokset!

2. Lucky tuli teille takaisin alkukaudesta, millainen koira oli silloin verraten tähän päivään?
Todellakin, Luckyn, pentulanimeltään Whisky, tarinaan liittyy sen palautuminen meille. 11 kuukautta poika asui ostajallaan, joka ilmeisesti kyllästyi isoon koiraan ja palautti syynä että tämä oli liian kiltti? Me ostimme toki mieluusti kasvatin takaisin. Ihastuttava poika meille saapuikin, mutta melkoisen lihakseton. Lucky ei kertakaikkiaan osannut juosta, mutta oli aivan tohkeissaan päästessään vapaaksi säännöllisesti. Kelit ei alkuunsa suosineet lainkaan ja riskirajoilla mentiin kun kundi karautteli olemattomalla juoksutekniikalla äitinsä kanssa jäisillä lumettomilla pelloilla. Vähän hirvitti, mutta siitähän se oli aloitettava ja luettava poikaa. Muutos tapahtui silmissä, lihakset kasvoivat ja nopeus alkoi välähdellä suoralla. Lucky oli vapautuneen oloinen ja sopeutui saman tien synnynkotiin ja sohvalle. Alkuunsa se ei tunnistanut singaaleja mm. uloslähdöstä ja oli huono kulkemaan hihnassa. Mutta ihan kuin nuorukaisen elämänjano olisi ollut erityisen suuri ja tämä kehittyi nopeasti fyysistä jäykkyyttä lukuunottamatta niin että kisakauden alussa tiesimme sen olevan veljeksistä kypsin radalle. Nyt poika osaa jo vaatiakin ja välistä leikkisän kaverin vauhdissa kyytiä saa niin pehmolelut kuin peitotkin. Juokseminen on sillä verissä.

3. Koiran kellotus finaalissa oli tämän kauden nopein noteeraus, millaisilla treeneillä Lucky valmistautui tälle kuninkuus matkalle?
Kun kestävyys tuntuun olevan perimässä, niin Lucky on päivittäin saanut juosta lähes mielensä mukaan. Pari päivää ennen starttia sitten mennään hihnaa. Isosisko Fifi on ollut innoittajana - tämä kun juoksee myös pitkiä laajoja pyrähdyksiä kun vaan hihnasta päästää. Ennen TC:tä käytiin kyllä taloudessamme kova keskustelu koppivalinnoista. Itse olin sitä mieltä, että ulkokoppi ei ole oikea isännän ollessa vastakkaista mieltä. Kättä väännettiin niin, että lopulta otettiin välitreeni Turussa 325 m matkalla, jossa Lucky laitettiin 1. koppiin ja kolme muuta kaveriksi ulkopuolelle. Lucky juoksi kierroksen korva kiskossa kiinni ja voitti lähdön ylivoimaisesti, se antoi paljon ajattelemisen aihetta. Finaalin koppiarvonnassa menikin pasmat sanalla sanoen sekaisin kun en sitten kuitenkaan uskaltanut ottaa sitä ykköstä... Mutta tällä kertaan 4. koppi toi voiton ja hyvä niin, Galway Pipe "Piippu" -veli tuli viidenneksi ja on ainakin toistaiseksi se widerimpi.

4. Koira kellotti TC finaalissa ihan kohtuullisen hyvän spittiajankin 325m 19.33. Tuntuu koiralta tuo sprinttikin menevän. Mitkä olivat Luckyn vahvuudet tänä kautena radalla?
Lucky on nopea ja loikka huuuuuurjan pitkä. Sen kovin nopeus suoralla on todella hyvä mikä on nähty reippaina ohituksina muusta porukasta ja lopussa se tulee myös heittämällä ohi, tästä ehkä se huimin esimerkki on SM-finaaliin pinkaisu semifinaaleista - siinä moni oli käsiohjelma käsissään ihmeissään, että mikä himputin Bobbie Burns tuli toiseksi, VK II Spitfire jätettiin siinä loppukirissä B-finaaliin. Laioksen Markuskin luuli katsovansa väärää videota, kun näki ensimmäisen kerran ko. semifinaalin. Sen verran kaukaa Lucky tuli. Paras ominaisuus on tuo valtava kestävyys, ei Lucky ole oikeastaan vielä kertaakaan ollut väsynyt. Tämä koira vielä kehittyy. Lisäksi Lucky on niin positiivinen luonne ja helppo kilpakoira. Finaalipaikoista koira tunnetaan, ainakin Lucky, joka juoksi itsensä lähes kaikkiin yrittämiinsä finaaleihin. Ehkä Lucky on myös oikeasti onnenpoika. Se onnistui joutumaan ensimmäisessä koejuoksussaan heti arvottuun dopingkokeeseen ja viimeisessä kisassaan taas koska voitti arvostetun klassikon ;-)

5. Veljekset Bobbie Burns ja Galway Pipe lähtivät koittamaan kestävyyttään myös Ruotsin St Leger kisaan. Luckyn tuomisina oli ae toinen sija ja upeasti finaalissa hopeaa, onnea! Millaisia teidän matkat ja kisat olivat rapakon takana?
Se olikin iso shownsa lukuisine mutkineen. Ilmoittautuminen Ruotsin arvostetuimpaan Stayerkisaan oli jo ennen Turku Classic finaalia, joten siinä piti ottaa pieni rohkea riski, samalla ilmoitettiin Kick Back ”Tykki” lyhyelle. Tarkoitus oli myös totuttaa nuoret matkamaan laivalla. Ensi jännitys oli veritestitulosten saaminen, menivät läpi ja ehtivät faksilla. Sitten seurattiin mahdutaanko kisaan ja sen jälkeen kuinka TC-finaali sujuu ja sehän sujui nappiin voittoisasti! Mutta sen jälkeen paljastui laivayhtiön nykypolitiikka koirakuljetuksiin... lisäksi kotona oli piakkoin synnyttävä narttu ja sitten tapahtui perheellemme valtava menetys... oli ihan kamalaa ja stressaavaa. Tuhat ja yksi puhelua sekä melkoinen seikkailusotku laivayhtiön kanssa saattoikin meitä alkueriin ja takaisin. Mutta niin vain koirat kilpailivat erinomaisesti, Lucky juoksi kuin juoksikin finaaliin vaikka yleensä suomalaiset on missaneet ensi kertansa Ruotsissa. Myös Tykki mursi myyttejä ja juoksi komeasti sprintillä ollen päivän 2. nopein! Kisatunnelma oli hyvä ja ruotsalaiset jälleen kerran ystävällisiä! Tekijäpula sielläkin on, mutta silti kisajärjestelyt toimivat kolmen tiimin voimin hienosti.
Finaalimatkallekaan ei päästy harmaitta hiuksitta, tällä kertaa jännättiin syntyvätkö pennut ennen matkaa. Onneksi, ja kun näin hienosti kävi tuli täytenä pommina perjantai päivällä laivayhtiöstä puhelinsoitto, jossa kerrottiin että iltalaiva ei lähde satamasta teknisen vian takia ja 17 laivaan pitäisi ehtiä paitsi että siihen ei oteta koiria. No, neuvottelujen jälkeen Lucky ja Tykki pääsivät laivaan ja saivat jäädä asuntoautoon kannelle matkan ajaksi, että sekin sääntö kuitenkin taipui. Ja Onneksi Jones ehti laivaan! Ei siinä jäänyt kyllä yhtään ylimääräistä!
Itse finaali meni todella jännästi. Tykki juoksi sitä edeltävässä kovimmassa sprinttilähdössä huikeasti toiseksi ajalla 18.75! Taakse jäi mm. edellislauantain voittaja. Lucky jäi StLeger lähdössä aika hännille, mutta heitti kierroksen jälkeen muista sisäkautta ohi ja kävi johdossa, sitten Ängla otti loppukirin ja kolmanneksi tullut koirakin ehti jo edelle mutta Lucky vastasi ja tuli selvästi toiseksi ajalla 47.89. Erinomainen juoksu ja kauden lopetus Åkerskanalin päätöskisoissa! Fiilikset oli mahtavat!

6. Poika on varmasti ansainnut talvilomansa, miten Lucky sen viettää?
Nyt odotellaan pakkasta ja lunta. Kovasti tuo revitteli jo StLegerin & laivamatkayön jälkeen sunnuntaina. Pari kuukautta kuitenkin hieman löysäillään eli makoillaan sohvilla sekä paistellaan makkaraa takassa, pitää saada meille ihmisillekin hetki lepoa ennen tulevaa treenikautta. Kauteen 2010 lähdetään lihaskuntoa hakemaan lumien ja kelien mukaan hyvissä ajoin. Toivottavasti ensi vuonna olisi tarjolla kilpailuja stayer -matkallakin, kuluneena vuonna niitä ei ollut ja siksi Vuoden Stayer -tittelikin jää jakamatta. Meille Lucky on kuitenkin kiistaton epävirallinen Vuoden 2009 Stayer, syystäkin. Tuntui, että se ei aikanaan kelvannut kenellekään vaikka kaikki kriteerit täyttyivät. Koira on hyväsukuinen, molemmat vanhemmat ovat meillä kotona ja tunnetusti aivan ihana luonteisia sekä varma ajoviettisiä menestyksestä radoilla nyt puhumattakaan. Isä Hasty Henry on mm. voittanut 19 eri radalla ja on monikertainen cityvoittaja sekä Vuoden Koira jne.! Lisäksi Lucky oli jo pentuna selkeästi erittäin kiltti ja miellyttävä. Kauniskin, ihana honkkeli jonka suupielet ovat aina hymyssä. Mutta suurempi suunnitelma taisi ollakin se, että Lucky kuuluu meille. Siihen ei voi sanoa kuin, onneksi! :-)

Haastatteli Taru Lehtonen, vastasi Reija Kiiski
Kuvat Anu Lahdenpohja ja Run-Up arkistot