Silvereye "Oki"

(Icetrick - Joyful Hawk)
bluefawn uros, s. 5/2004.
Omistaja ja treenari: Camilla Kaasinen

Silvereye ”Oki” the veteraani, tuli voitti ja otti omansa! Aivan upea paluu taas radoille tänä vuonna loukkaantumisien jälkeen. Tänään ainoana L1 aika.

1. Viime kausi meni loukkaantumisista kärsien, onko se vaikuttanut kisaamiseen ja eteenkin koiran jäähdyttelyyn?
Viime kausi meni todellakin hieman metsään suunnitelmien osalta. Vastoinkäymiset alkoivat oikeastaan jo maaliskuussa kun oma jalka murtui ja koirien ulkoilutus oli reilut kaksi kuukautta muitten varassa. Onneksi hädässä ystävät tunnetaan, kiitos heille avusta. Kausi aloitettiin hieman epävarmoissa tunnelmissa tästä johtuen, ensimmäinen startti lupasi kuitenkin hyvää ja Sprintti Derbyyn lähdettiin hyvin odotuksin. Toisin kävi; kolari toisessa kaarteessa toisen koiran toimesta ja kausi oli siinä. Harmitti, mutta päätettiin parantaa vammat, niin hyvin kuin mahdollista, hokien mantraa "hitaasti hyvä tulee". Talvi meni hyvin ja keväällä alkoi mielessä kyteä ajatus, josko sitä vielä radoille palaisi…

Alusta saakka oli selvää, että joka kisaa ei tulla juoksemaan, vaan maltti olisi valttia tässäkin touhussa. Katselin kalenteria ja ajattelin, että kisa kerralla katsotaan miten Oki kestää ja mitä aikoja kellotetaan. Jäähdyttelyyn vammat ei oikeastaan ole vaikuttaneet, lähinnä enemmänkin huoltoon siinä välissä.

2. Lähtö ei tunnun olevan Okin heiniä, mutta maksiminopeuden saavuttaminen mielettömän vahva. Millä tätä ominaisuutta on työstetty, kun poika siirtyi vetskuihin?

Lähtö ei todellakaan ole oikein koskaan ollut Okin vahvuuksia, mutta voimaa löytyy kyllä kunhan ensin vain liikkeelle päästään. Eräs kaveri totesikin mielestäni startin jälkeen osuvasti Okin lähdöstä; sehän lähti kuin olisi suossa rypenyt...Treeni on keventynyt näin vanhemmiten ja levon osuus on ehkäpä suurempi kuin aikaisemmin. Muuten mennään aika samoilla linjoilla kuin aikaisemminkin.

3.  Aina puhutaan Okin koosta ja nimenomaan sen painosta. Tänään 19.00 kuitenkin hipuili pojan omaa ennätystä, Hyvinhän tuo liikahtaa lyhyelläkin. Miten koiran treeni on muuttunut kun olette siirtyneet lyhyelle? Vieläkö wiput ovat treeniseuraa?

Okin koko ja paino on puhuttanut muita kanssakilpailijoita suuresti aina kyllästymiseen saakka. Pojasta nyt vain tuli sen kokoinen kuin se on ja sillä selvä. Luonteeltaan myös suuri persoona koko painollaan.
Whippetit on edelleen mukana kuvioissa, tosin hieman enemmän taka-alalla kuin aikaisemmin, sillä Arttu (SV Duracell) on etupäässä keskittynyt juoksuttamaan nuorempaa greytä Veetiä. Lisäksi  Oki on saanut aivan uutta vauhtivastusta juuri Veetin mukaan tullessa porukkaan.

4. Ruokinta on koirille aina erittäin yksilöllistä, millä muonalla tällä kaudella kuljetaan?
Ruokinta ei ole juurikaan muuttunut aikaisemmasta. Nappulaa, lihaa, kalaa, maitotuotteita ja sopivassa mittakaavassa lisäravinteet. Hyväksi todettu joten miksi vaihtamaan.



5. Miten paljon koiran lihashuoltoa kuuluu koiran treeni/kisakaudelle?

Lihashuoltoa niin paljon kuin itsestäni saan irti sekä "hovihierojan" välissä tekemät perusteellisemmat käsittelyt sekä tarvittaessa osteopaattilla käynnit.

6. Koiran kanssa voi harrastaa muutakin, olitte näyttelyissä pyörähtämässä ja seuraavaksi toinen etappi. Mitä miltä olet koiran muusta aktivoinnista kuin pelkästään kisaamisesta?

Okia ottaessa sanoin ensin leikilläni, että vien sen kerran näyttelyyn sekä luonnetestiin. Näyttelyreissu tuli tehtyä kesällä ja nyt viikolla on sitten luonnetestin vuoro. Jos itsellä riittää aikaa ja motivaatiota muuhun toimintaan kuin kisaamiseen, niin mikäs siinä, kuitenkin kenties kisakauden ulkopuolella.

7. Loppukausi on jo ovella, harmillisesti veteraaneille ei ole omia kisoja enää. Millaisia terveisiä muille vetskuille ja järjestäville tahoille tahdotte välittää?

Mielestäni veteraaneille voisi olla enemmän ns. vuoden veteraanikisoja. Nythän niitä on vain kaksi, esim. jonkun kisan voisi järjestää enemmän loppukaudeksi jolloin myös syksymmällä viisi vuotta täyttävät saisivat halutessaan mahdollisuuden osallistua tällaisiin lähtöihin. Muutenkin mielestäni veteraanien arvostusta pitäisi jotenkin saada nostettua.

 

• Kyseli  Taru Lehtonen
• Vastaukset antoi Camilla Kaasinen
• Kuvat Taru Lehtonen, Anu Lahdenpohja ja Seppo Tanninen