Viikon koira 22/2017

Million Night 

(Bling It On-Hasty Night)

“Manteli”

Greyhound

Narttu

Syntynyt 9.4.2014

 

Kasvattaja: kennel Run-Up

Omistaja: Reija&Jouni Kiiski kennel Run-Up

Olipa tällä kertaa täydellinen kisapäivä Tampereella. Manteli on hypännyt aivan eri tasolle viime kesän kisailuista. Minkälaiset tunnelmat oli maaliin tulon jälkeen?

Ihan mahtavat. YES! Tuntui pikkurilleissä, joka solussa. Jones soitti ja huusin pihalla, helpotusilosta. Lahjakas koira on löytänyt juoksemisen ilon radallakin. Työ palkitsi, tosi hyvä mieli. Hieno voitto. 

Pellolla Manteli onkin aina vetänyt kuin hornetti, hurjan nopea ja nauttii. Sikanopea. Rakastaa juoksemista ihan joka solullaan. 

Tunnelmat ja odotukset lepokauden jälkeen? Oliko kauteen valmistautumisessa jotain uutta ?

Olipa kamala talvi. Ei lainkaan lunta. Vettä, vettä ja lisää vettä.

Juoksutus oli käytännössä mahdotonta eli kamalasti kävelyä ja puolihölkkää, omat jalat huusi hosiannaa. Tosi rankkaa oli. Kaikille. Ei yhtään kunnon hankirallipäivää koko talvena. Käytännössä toukokuussa oli eniten lunta ja jopa pakkasta. Rakenna siinä kilpureille kuntopohjat ja lihasmassaa.

Juoksusuunnitelmaa kaudeksi 2017?

Ei “juoksuja” kiitos 😉 jos jotain saa toivoa. Mutta päivä kerrallaan. Tavoite saavutettu. Osoitettu. Nähty. Keväällä oli kädenvääntö jonka voitin, koira ei kisaa ennen kuin vetää kunnon aikoja ensimmäisenä. Manteli kävi viime syksynä Ruotsissa kisoissa. Ne matkat on isoja oppimiskouluja koirille jotka on yhtään epävarmoja. Sitten on niitä Vesseleitä (Wai Wai) jotka ensimmäisellä reissullaan moikkaavat laivan henkilökunnakin ihan muina koirina (karaten hytistä). Ja napsivat kaikki päänahat radalla, wow. Reissut kasvattivat kaikkia, suosittelemme. Tunnelma oli mahtava. Tack!

Manteli kotikoirana, harjoituksissa. Onko helppo?

Manteli on niin ON ja totaali off. Manteli haluaa aina ulos kuin mahdollista, kun joku muukin menee. Mutta kun ruoka on saatu se on totaaliOFF. Vähän ärsyttävä kiihkossaan mutta ihmisrakas, ihan ylikiltti ja super hyvärunkoinen. Helppo ja vaikea. Kun on kiihkeä. Hieman ujo, ja poukko. Pirun kiltti.

Radan varressa tyttö hyppii yli pään tasajalalta, kuin äitinsä Hasty Night “Milia”, joka oli Suomen parhaita narttuja radalla. Sen ajovietti. Kuin taas omalla emällään Cypress Nightilla. Kiehtovaa. Muutoin Manteli on helppo kisapaikalla, pitää vaan muistaa nuo pomput.  

Mantelin kisapäivä?

Kisa-aamuna ruokinta vähintään 9-10 tuntia ennen ensimmäisen kilpurimme starttia. Hiukan normi aamiaista pienempi annos. Kisailijat yritetään pitää mahdollisimman rauhallisina ennen matkaan lähtöä, mutta kyllähän ne aina tajuaa, että nyt on kisapäivä ja seuraavat herkeämättä valmisteluja.

Radalle tullessa nopea tyhjennyslenkki, eläinlääkärintarkastus ja toinen vähän pidempi lenkki. Tarjotaan halukkaille vähän juotavaa ja sitten autoon odottamaan lähtöä.

Nopea lämmittely edellisen lähdön aikana ja sitten omaan lähtöön.

Startin jälkeen jalkojen, varpaiden ja kynsivallien pesu, vähän juotavaa ja palauttelevaa kävelyä vähintään niin kauan että hengitys on tasaantunut.

Ennen kotiinlähtöä vielä kävelylenkki ja jos kotiin päästään ajoissa, niin vapaaehtoiset pyrähtelyt vapaana ennen iltaruokaa.

Terveiset kilpakumppaneille. Treenarin terveiset.

Olemme aina, kohta 30 vuotta, kilpailutettu kaikki koiramme, niin hitaat ja että nopeat. Meidän koirien kisaurat on varmasti GRL:n greyhound puolella pisimmät. Tärkeintä on pienestä pitäen säännöllinen liikunta ja ruokinta, hampaiden hoito ja lepo. Tulkaa radoille ja osallistukaa. Koirat haluaa juosta, sohvalla ehtii kisauran jälkeen (ja välissäkin) kölliä. Parasta on se kun greyhound nauttii ja liikuttaa, monella tapaa omistajansakin.

Toisaalta kisatoiminnan pitäisi, olisi pitänyt jo useamman vuoden, reagoida kantakirjauksiin ja harrastajamäärään. Esimerkkinä Turku Classic, jota ei ole juostu vuosiin. Meillä jäi hyvät stayer nartut ilman tätä ainoaa stayerklassikko mahdollisuutta :/ Nyt heti kaikki osallistumismäärien rajat pois ja suorat neljän vaikka kolmen koiran finaalit on ihan ok lajin ollessa tässä jamassa. Ne jotka on nyt radalla ansaitsevat myös tittelit ja sen harrastamisen ilon. Tyytyväiset kisaajat kun tuovat lisää harrastajia. Ei ole greyhoundia parempaa rotua. Tupamme onkin täynnä, myös kaikki vanhuskuonot mukana <3

  1. Kiitos Peuramäki Greyhounds  hienosta voittomanttelista! 

Kysymyksiin vastaili: Reija Kiiski

Kysymykset: Jari Niiles

Viikon koira 21/2017

Ready To Rumble
(Farloe Hurricane – Ready To Go)
Syntynyt: 28.11.2014
Greyhound
Uros
Kasvattaja: Quickstep
Omistaja: Erkki Gustafsson

Ready To Rumble

Erkki Gustaffson & Ready To Rumble

Ready to Rumble eli Simo voitti kauden ensimmäisen kilpailunsa joka oli vasta uransa toinen startti, melko hienosti lähtenyt kausi ja juoksu ura käyntiin. Onneksi olkoon. Minkälaiset fiilikset oli startin aikana ja maaliin tulon jälkeen?

  • Lähtöä ennen ja kopituksen aikana olen kuin tulisilla hiilillä, etenkin kun Simon kopitusharjoitus on jäänyt aika heikoksi. Simon lähtö oli mallia ”nytkö pitäisi juosta”, eli näytti kuin kisa olisi taputeltu heti kopin avauduttua. Onneksi sen raaka juoksunopeus riitti suoralla muiden tavoittamiseen ja kaarteessa ohitukseen. Sitten loppusuoran tiukkuus vielä lisäsi jännitystä. Maaliintulon jälkeen Fiilis oli mahtava, etenkin kun maaliintulo oli niin tasainen (kolme koiraa 5 sadasosan sisällä). Oli myös tosi kiva saada kokeneilta kanssakilpailijoilta onnittelut heti maaliintulon jälkeen.

Kuinkas teillä vietettiin lepokausi? Minkälaisilla metodeilla valmistauduttiin tähän kauteen.? Liukasta oli varmaan joka puolella Suomea, niin miten teillä peruskuntoa pidettiin yllä?

  • Varsinaista lepokautta ei pidetty lainkaan koska Simon viime kesän startit jäivät niin vähiin. Talviaika meni pääosin niin, että noin joka kolmas päivä pidettiin ns. kovempi treenaus, eli käytännössä tarkoitti parintunnin vapaata ulkoilua tutun koiran kanssa riehuen sekä sen aikana 1-2 spurttia a250-300m joiden määrä riippui siitä, että kuinka tosissaan olevan oloisesti se juoksi. Päästettiin toinen koira juoksemaan 150m etumatkalla omistajaansa kohti ja Simo lähetettiin tavoittamaan se. Yksi päivä kolmesta oli lepopäivä, eli rauhallista narulenkkeilyä ja naapurien haukkumista pihalla. Toisena päivänä oli vapaana riehumista 1-2h saman tutun koiran kanssa. Tätä sarjaa toistettiin epäsäännöllisesti läpi talven, välillä muutama lomapäivä pitäen. Meilläpäin ei liukkaus haitannut oikeastaan missään vaiheessa, eikä myöskään kantohanget. Treenaus onnistui tänä talvikautena tosi hyvin, eikä mitään takapakkeja tullut.

Onko kilpailukauteen tehty jonkinlaista suunnitelmaa? Onko tähtäimessä jokin tietty kilpailu? Vai mennäänkö ihan vaan fiiliksen ja kunnon pohjalta?

  • Suunnitelma on, eli alkukesä sijoituslähtöjä joissa näkee Simon tason ja sitten pääkilpailu on GP mikäli tulokset niin lupaavat. SM yms. tulevat mukaan, mikäli koiran tuloskunto sitä edellyttää.

Minkälainen Simo on kotona? Entäs treenatessa? Onko helppo motivoida vai tarvitseeko treenareiden käyttää paljon luovuutta?

  • Simo on kotikoirana niin tyypillinen Grey kuin olla voi, eli lähinnä hellyyttä hakeva lutuinen vetelys. Samoin narulenkeillä se lähinnä kyttää sopivia rapsuttajia. Sitten vaan mennään eteen poikittain ja katse silmiin, ”rapsuta minua”. Tottelevainen se on kuin kissa, eli normaaliääniset käskyt eivät vaikuta mitenkään. Treenatessa se on erittäinkin aktiivinen, hoitelee perus juoksentelun ja toisen kanssa riehumisen itsekseen. Samoin vedot ihmiseltä ihmiselle tai toisen koiran takaa-ajo ihmiseltä ihmiselle vedoissa toimivat hyvin. Simoa on helppo treenata.

Jos Simo saisi itse päättää niin minkälainen olisi hänen päivänsä? Nukkuisiko pitkään? Vaeltelisiko pitkin metsiä nenä maassa haistellen vai juoksisiko pitkin poikin? Entä jos saisi itse päättää niin mitä söisi?

  • Simo olisi ulkona pihalla jatkuvasti, jos saisi, paitsi välillä täytyy käydä sisällä moikkaamassa. Simo nukkuu hyvin, eli nousee klo 7.30 (parin minuutin tarkkuudella) ja sitten on aika lähteä aamun tarkastuskierrokselle puoleksi tunniksi. Muun aikaa Simo olisi jatkuvasti maalla omaa aikaansa viettämässä. Vapaana ollessaan se kulkee nenä maassa jonkin aikaa, kunnes siirtyy lopuksi aikaa katselemaan ympäristöä. Voi todellakin olla puoli tuntia paikoillaan ja katsella ympäristöä, eikä silloin kuuntele mitään mitä sille yrittää sanoa. Välillä se haluaisi kulkea kaupungilla narulenkillä rapsutuksia metsästämässä. Ruokailusta Simo on aika välinpitämätön, eli kun lihaa riittää niin se on tyytyväinen. Sitä vaikea yrittää ruolla motivoida.

Minkälaisia terveisiä Simo lähettäisi kilpakumppaneille ja mitä terveisiä treenarit lähettää kanssa harrastajille?

  • Täältä tullaan ja kovaa. Toivotaan, että muillakin pelit vetää, että päästäisiin ryhmissä juoksemaan kylki kyljessä tiukkoja kilpailuja. Treenarin toive on, että tulisi paljon koiria kilpailuihin, sillä vaikka voittajia juhlitaan niin kilpailua ei ole, jollei lähdössä ole muitakin koiria. Muistakaa, että koirat nauttivat tavattomasti juoksemisesta porukassa. Koirat eivät osaa lukea tuloksia. Tärkeintä on päästää koirat juoksemaan ja nauttimaan siitä. Juoksemisen iloa. Toisekseen vielä kerran suuri kiitokseni ja arvostukseni kilpailujen järjestäjille ja toimihenkilöille. Edellä oleva tulee sanottua aivan liian harvoin. Hyvää ja onnistunutta kesää kaikille lajin parissa toimiville.

 

Kysymyksiin vastaili: Erkki Gustafsson
Kysymykset: Joni Tuhkanen

Viikon koira 20/2017
Sylvester Stallone
(Voodoo Talk At Kentfield – Hilton)

Syntynyt: 10/2014
Whippet
Uros
Musta
Kasvattaja: Nopurin
Omistajat: Johanna Jäntti ja Johanna Kakko

Kuva Milla Toivanen

Sylvester Sallone eli Rambo voitti kauden ensimmäisen kuuden koiran lähdön 280m huikeaan aikaan 18.25, onnittelut! treenikausi on ollut ilmeisen onnistunut?

  • Thanks! Sitä talvee venailin aikani, mut ei oikein hankiralliin päästy. Mulle kyl maistuu liike ihan kelis ku kelis, ihmisten mielest se luistelu ei sovi treeniks ni sellasil peilikeleil menin epämukavuusalueelleni eli veteen. Jep, meitsi kävi uimassa -kilpaa tiätty- ja akvaariokävelyyki harrastin. Kyl tää kauden eka startti tärisi sen verra puntissa, et semisti nukahdin koppiin. Mä sanon, et aikaan jäi viel vähän petrattavaa.

Viime kautta hidasti harmillinen loukkaantuminen, miten siitä on toivuttu?

  • Joo, meitsin pitää jättää jatkos noi stunttitemput tekemät, oli kohtuu tylsää jäädä himaan toisten kisareissujen ajaks. Oon mä pitkään ja hartaasti hotjoogannu ja metidoinu (siis sitä mentaalitreenii ja semmosta) plus sit käyny pistään kroppaa kuosiin, et koitan jatkos keskittyy enempi siihen juoksemiseen.

Rambon pentue on kokonaisuudessaan todella nopea ja lupaava, mitä tavoitteita tälle kaudelle?

  • No, viime vuonna ku joutusin saikuttaa nii paljon ni kausi vilahti ohi melkeen systerii ja broidei kannustaes. Mut kyl mä aattelin, et tänä kesän pitää saada kokemust korvien väliin ja tuntumaa tassuihin enempi ni voin niilleki pärjätä.

Mitä matkaa painotatte tänä vuonna?

  • Sitä kolmeviiskymppistä varmaan treenaan enempi, siinä pitää oppii se alkuruuhka hoitaa kunnial ja sil matkal mul on paljon niit tärkeit skaboja.

Minkälaista lihashuoltoa teette? Käytättekö ammattilaisia apuna?

  • Ite mä lähinnä venyttelen ja saunon, tykkään kyl ku lihaksii hierotaan. Mä käytän mielelläni ammattilaisten palvelui, koska mä luulen et ne tykkää kans hoitaa mua. 😉 Mut haluun jatkos vaan perushuoltoo, ettei tarvis mitään vammoi korjata.

Miten Rambo rentoutuu kisojen välissä?

  • Mä oon aika sählä-äijä, ei pysty hirveest himmaileen himassakaan, jos oon hereil. Pääasias mä vahdin ympäristöö ja pidän kurii komentamal niit, jotka liikkuu meijän aidan ulkopuolel eli tänää esim kissa ja lokkei ja sitte välil naapurei. Tykkään mä kyl nukkuuki, mut teen kaiken täysil eli sitku nukun, ni oon ihan kanttu vei.

Millä mielellä treenarit katsovat kautta? Terkkuja

  • Noooo, ne kattoo siit kirjasesta, ja päättää millon mä saan kyydin sit kisoihin (kato mä en saa ite ajaa ja ne radat on kaukan). Ja ne on sanonu, et tänä vuon mä pääsen enemmän skabaamaan, kunhan en heitä volttei eikä muutenkaa saa vetää ihan reikä pääs ulkona tai sit pitää pistää kuplamuoviin. Terkkui kamuille et toivottavasti teki saatte kyydin kisoihin. Ja vaneille, ni mua saa tulla moikkaamaan kisapaikoil. Ja sitte kaikille, ni mä haluaisin kans päästä sinne pohjoseen kisaamaan missä noi meijän tytöt on kehunu käyneensä, mut sit tarvii kuulemma leiriviikon nousta, ni voitteko tehdä niin, kiitos.

Terveisin, Sylvester Stallone eli meitsi, Rambo

Kuva Joni Tuhkanen